lauantai 12. huhtikuuta 2014

Vähän messuilua

Kävin päivällä Lemmikki- yms messuilla. Siilejä tietysti puhuttelin heti alkuun. Kiertelin myös kädentaitojen puolella, mutta oikeastaan mikään ei nyt säväyttänyt siellä. Yhden lusikkakorun ostin, mutta en itselle. Se on vähän hys-hys-juttu. Erilaisia sipsejä ostin testattavaksi, mutta ainakin perunatikut on liian suolaisia (3 %). Fetapasteijoitakin ostin ja niissä on kyllä aika vähän täytettä, oisko alle puoli teelusikallista.

Kävellessäni Pasilan asemalle huomasin taas kerran sen yhden porraskaiteen, joka on ollut rikki vissiin pari vuotta ja näkyi olevan edelleen. Hiukan oli juo sentään teippiä yritetty laittaa. Ihmetetlen kyllä ettei noin julkisella paikalla olevaa kaidetta saada korjattua.

 
 
 
 
 
 
 
 

10 kommenttia:

  1. Ymmärrän, että siilit ovat lähellä sydäntäsi, kun itselläsi on ollut. Mekin silloin omakotitalossa aina ruokimme näitä luonnonsiiliä ja nekin olivat oikein suloisia ja aina kesän aikana kesyyntyivät aika tavalla. Aika erilaisia persoonia nekin olivat, toiset söivät oikein siististi, mutta yhtenä kesänä oli yksi sellainen joka meni itse ruoka-astiaan ja ruoka lensi ympäriinsä
    Kyllä porraskaiteet pitäisi olla kunnossa. Ei saisi niiden korjaamisessa tuolla tavalla vitkutella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun asuimme rivitalossa, niin pihalla kävi kuusikin siiliä yhtäaikaa. Porukassa oli kans iso rötkäle, joka meni ruokakippoon maate, ettei toiset pääse osingoille. Meillä olikin monta ruokakippoa eri puolella pihaa.
      Juu, nuo kaiteet olis pitänyt korjata ajat sitten. Talviliukkailla niihin tarttuessa voi horjahtaa pahastikin kun heiluvat osin irrallaan.

      Poista
    2. Tuli vanhoja muistoja mieleen ja rupesin niitä siiliä miettimään. Syömässä kävi myös poikasia ja oli kaksi poikasta jotka tuli aina yhdessä ja söivät vierekkäin ja lähtivät yhdessä pois. Ne olivat aika pieniä, kun rupesivat käymään mutta syksyllä olivat jo kasvaneet isoiksi, mutta silloinkin kulkivat yhdessä.

      Poista
    3. Meilläkin emo toi poikaset syömään. Syötin lusikasta kaurapuuroa. Tykkäsivät kun laitoin puuroon voita.
      Kun grillattiin, niin siilit tuli odottelemaan lihanpalasta. Joskus joku siili nappasi varpaasta.

      Poista
  2. Samoihin aikoihin siellä olin mutt en oo kuullu tekstarin piippiä, se on niin pieni ääni siellä hulinassa.
    Mammutin blogissa on äskettäin esitelty siilien ravintola! Siis ihan näin kesälläkin se on auki. Hieno rakennelma.
    Metro-lehdessä on semmonen palsta ku "Tarttis fiksata" tmv., laita sinne tuo kuva ja paikka niin katsotaan kauanko kestää ku tulee korjattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei siellä humussa kuulu piippi enkä minä kuule puhelimen soimistakaan. Yleensä katson kännykkää puolen tunnin välein ja soitan tai tekstaan takaisin.
      Katsoin sitä "ravintolaa", hyvin oli tehty.
      Mietinkin sitä fiksausvinkkiä jo pari vuotta sitten, vaan pitää katsoa nyt uudestaan.

      Poista
  3. laihan näköinen siili, juoksentelee varmaan koko päivän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo siili oli kyllä ihan sopusuhtainen, mutta siilihän on aika pitkä ja näyttää laihemmalta kun piikit on sileinä. Piikit pystyssä on sitten aika pallomainen. Siilit yleensä nukkuu päivisin, mutta nyt olivat messuilla virkeitä kun oli monta siiliä paikalla ja silloin ne kiinnostuvat toisesta sukupuolesta.

      Poista
  4. Arvasin että siilit sinut saivat vieraakseen ihastelemaan ;)
    Sieltä messuilta löytää aina uusia makuja maisteltaviksi, onneksi noin pienissä pusseissakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina sieltä tulee jotain ostettua kun tekee mieli maistaa vähän erilaista.

      Poista